keskiviikko, 11. kesäkuu 2008

Pihaelämää

Meidän pihassa kasvaa koivun kumppanina mustikka. Siitä ei kovin isoa satoa saa?

1635400.jpg

Jokunen kukkakin ilmestyi niistä sipuleista, joita syksyllä piilotin maahan. Naapureiden tulppaanit ovat jo kukkineet. Meillä paikka on varjoisa ja  nuput vasta pujenneet. Yritin ottaa kuvia myös pihan kieloista ja kalliokasvustosta, mutta kamera kieltäytyi yhteistyöstä ja heilautti kuvat (vai minäkö se olin?) sen verran pahasti, etten niitä viitsi julkaista.

1635401.jpg

Talokin on jo valmis! Kepit kapean ikkunan alla tukevat krassia, jos se kasvaisi sen verran, että tukea tarvitsisi... Muuten piha näyttää aika idylliseltä. On kiva asua vanhaa omakotitaloa, jonka pihasta löytyy kauan sitten istutettuja kukkia. Olen koettanut herättää akileijoja, juhannusruusua ja luumupuuta parempaan kukoistukseen, kesämmällä näkee, olenko onnistunut!
1635385.jpg

sunnuntai, 11. toukokuu 2008

Mukavaa äitienpäivää kaikille!

Eniten toivotan mukavaa äitienpäivää kaikille niille äideille, joiden miehet eivät muista puolisoaan/ äitiään kummemmin tänään. Minä sain kukkia padassa. Kukat piti erikseen pyytää (padan olisin kai saanut pyytämättä?) Ja katugallup kertoo, että aika harva mies kai niitä kukkia pyytämättä tuo. Kun ei tahtoisi tuoda, vaikka suoraan vihjataan.

1546665.jpg

Meillä oli eilen maalaustalkoot. Heräsimme miehen kanssa puoli kuudelta keittämään punamultamaalia. Kiitos vielä kerran äidin ja tädin porukoille, kun jaksoitte  tulla auttamaan!1546698.jpg

Talo näytti eilen aamulla tältä:1546702.jpg

Tänään talo näyttää tältä:
1546705.jpg

Vielä pitää maalata ikkunanpuitteet valkoisella, laittaa räystäslaudat, kattoturvatuotteet, en edes tiedä mitä kaikkea. Meillä mies näyttää välittämisensä kukkien tuomisen sijasta käytännön tekemisellä. Kai se on niitä kukkia tärkeämpää?

perjantai, 9. toukokuu 2008

Ryijy

Sain eilen valmiiksi äidilleni ryijyn. Äiti on värjännyt kasviväreillä kaksi isoa laatikollista villalankoja, jotka lahjoitti minulle. Vain pieni osa langoista kului tähän ryijyyn, niin paljon lankoja sain.

Levitin kuvausta varten ryijyn lattialle. Koira nukkui sikeästi vieressä. Kamera oli alakerrassa, joten kävin hakemassa sen. Sillä aikaa pentu oli herännyt.

1540229.jpg

Ryijystä tuli yllättävän tarkasti suunnitellun kokoinen (60x80cm). Tässä se on ilman koiraa:

1540236.jpg

torstai, 1. toukokuu 2008

Mirri muistaa minua

Sain Mirriltä meemin ja tunnustuksen!

1. Montako blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
    Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 39, jos laskin oikein.
2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia?
    Kaksi kolmesta ystävästäni kirjoitti blogia, ja halusin kuulua seuraan.
3. Millä nettisivuilla käyt kun olet netissä? 
    Ensin aina s-postilla, usein blogeissa ja koirankoulutusgoogletus on viime aikojen listan kärjessä.
4. Onko sinulla omaa kotisivua?
    Ei ole.
5.Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi?
    Jos osaisinkin, puhuisin vain todellisessa  hätätilanteessa. Suomalaisen ujo siis.
6.Mitä ohjelmia seuraat tv:stä? 

   Aika satunnaisesti mitään. Hauskat kotivideot tulee ensimmäisenä mieleen.

7.Hissi vai portaat?
   Meillä on enemmän portaita.
8.Onnen- tai epäonnennumerosi?
   Kivoimmat on yhdeksän ja yksitoista, tylsin kouluarvosana 4.
9.Haasta vielä kolme bloggaajaa
  
Sitä minä en osaa tehdä, kun ne kaikki mun kaksi blogikaveriani on jo saanut tämän:)

Sain Mirriltä myös tunnustusta:
1482713.jpg

Säännöt:
1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.
2.Each of the blogs must have a purpose!
3.The nominated blogs must make a link back to this page!
4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.

Ainoa ongelmani on se, etten edelleenkään omista muita kuin kaksi blogiystävää, joille voisin jatkaa tätä. He ovat molemmat jo saaneet tunnustuksen. Tänne saa ilmoittautua, jos haluaa blogiystäväksi, ja samlla meemejä, tunnustuksia ja muita mukavia asioita elämäänsä!


maanantai, 28. huhtikuu 2008

Sukukokous hautajaisissa

Olin lauantaina isoenoni hautajaisissa. Sinne kokoontui suuri osa mummoni puoleisesta suvusta. Oli uskomattoman hienoa nähdä, miten maanviljelys kulkee maaseudulla isältä pojalle. Vaalitaan perintötilaa ja viljellään samoja peltoja, joita on viljelty ainakin sadan vuoden ajan. Minua sanottiin äitini näköiseksi. Ja minä huomasin, miten kaikilla sukulaisillani oli samanlaiset nenät.

Etikettiä en ole koskaan oikein osannut. Haarukka ei pysy sievästi kädessä, vaikka yrittäisin. Kyynärpää osuu naapurin kahvikuppiin ja hörhelöhihat viistävät kermaa kakun pinnalta. Ehkä se johtuu kasvatuksesta? Mummo joi kotikaljaa neljä (pientä) lasillista, lopulta omasta ja minun kupistani. Ja päädyin miesten vessaan tätini ja äitini perässä, kun naistenhuoneeseen oli niin pitkä jono.

Sukua oli kuitenkin mielenkiintoinen tavata, vaikka juhlan aihe olikin surullinen. Tajusin, että mummon puoleinen suku on ainoa, johon meillä on pidetty yhteyttä. Pikkuserkkuja lienee muitakin, mutta niitä en erinäisistä syistä ole oppinut tuntemaan. Täti lupasi minulle sukupuun, sillä yrityksistäni huolimatta en oppinut nimeämään kaikkia äitini serkkuja ja heidän lapsiaan. Niitä oli niin monta!