keskiviikko, 11. kesäkuu 2008
Pihaelämää
Jokunen kukkakin ilmestyi niistä sipuleista, joita syksyllä piilotin maahan. Naapureiden tulppaanit ovat jo kukkineet. Meillä paikka on varjoisa ja nuput vasta pujenneet. Yritin ottaa kuvia myös pihan kieloista ja kalliokasvustosta, mutta kamera kieltäytyi yhteistyöstä ja heilautti kuvat (vai minäkö se olin?) sen verran pahasti, etten niitä viitsi julkaista.
Talokin on jo valmis! Kepit kapean ikkunan alla tukevat krassia, jos se kasvaisi sen verran, että tukea tarvitsisi... Muuten piha näyttää aika idylliseltä. On kiva asua vanhaa omakotitaloa, jonka pihasta löytyy kauan sitten istutettuja kukkia. Olen koettanut herättää akileijoja, juhannusruusua ja luumupuuta parempaan kukoistukseen, kesämmällä näkee, olenko onnistunut!
sunnuntai, 11. toukokuu 2008
Mukavaa äitienpäivää kaikille!
Meillä oli eilen maalaustalkoot. Heräsimme miehen kanssa puoli kuudelta keittämään punamultamaalia. Kiitos vielä kerran äidin ja tädin porukoille, kun jaksoitte tulla auttamaan!
Talo näytti eilen aamulla tältä:
Tänään talo näyttää tältä:
Vielä pitää maalata ikkunanpuitteet valkoisella, laittaa räystäslaudat, kattoturvatuotteet, en edes tiedä mitä kaikkea. Meillä mies näyttää välittämisensä kukkien tuomisen sijasta käytännön tekemisellä. Kai se on niitä kukkia tärkeämpää?
perjantai, 9. toukokuu 2008
Ryijy
Sain eilen valmiiksi äidilleni ryijyn. Äiti on värjännyt kasviväreillä kaksi isoa laatikollista villalankoja, jotka lahjoitti minulle. Vain pieni osa langoista kului tähän ryijyyn, niin paljon lankoja sain.
Levitin kuvausta varten ryijyn lattialle. Koira nukkui sikeästi vieressä. Kamera oli alakerrassa, joten kävin hakemassa sen. Sillä aikaa pentu oli herännyt.
Ryijystä tuli yllättävän tarkasti suunnitellun kokoinen (60x80cm). Tässä se on ilman koiraa:
torstai, 1. toukokuu 2008
Mirri muistaa minua
1. Montako blogiviestiä olet kirjoittanut blogiisi?
Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 39, jos laskin oikein.
2. Miksi aloit kirjoittaa omaa blogia?
Kaksi kolmesta ystävästäni kirjoitti blogia, ja halusin kuulua seuraan.
3. Millä nettisivuilla käyt kun olet netissä?
Ensin aina s-postilla, usein blogeissa ja koirankoulutusgoogletus on viime aikojen listan kärjessä.
4. Onko sinulla omaa kotisivua?
Ei ole.
5.Osaatko puhua muita kieliä kuin äidinkieltäsi?
Jos osaisinkin, puhuisin vain todellisessa hätätilanteessa. Suomalaisen ujo siis.
6.Mitä ohjelmia seuraat tv:stä?
Aika satunnaisesti mitään. Hauskat kotivideot tulee ensimmäisenä mieleen.
Meillä on enemmän portaita.
8.Onnen- tai epäonnennumerosi?
Kivoimmat on yhdeksän ja yksitoista, tylsin kouluarvosana 4.
9.Haasta vielä kolme bloggaajaa
Sitä minä en osaa tehdä, kun ne kaikki mun kaksi blogikaveriani on jo saanut tämän:)
Sain Mirriltä myös tunnustusta:
Säännöt:
1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.
2.Each of the blogs must have a purpose!
3.The nominated blogs must make a link back to this page!
4.The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.
Ainoa
ongelmani on se, etten edelleenkään omista muita kuin kaksi
blogiystävää, joille voisin jatkaa tätä. He ovat molemmat jo saaneet
tunnustuksen. Tänne saa ilmoittautua, jos haluaa blogiystäväksi, ja
samlla meemejä, tunnustuksia ja muita mukavia asioita elämäänsä!
maanantai, 28. huhtikuu 2008
Sukukokous hautajaisissa
Etikettiä en ole koskaan oikein osannut. Haarukka ei pysy sievästi kädessä, vaikka yrittäisin. Kyynärpää osuu naapurin kahvikuppiin ja hörhelöhihat viistävät kermaa kakun pinnalta. Ehkä se johtuu kasvatuksesta? Mummo joi kotikaljaa neljä (pientä) lasillista, lopulta omasta ja minun kupistani. Ja päädyin miesten vessaan tätini ja äitini perässä, kun naistenhuoneeseen oli niin pitkä jono.
Sukua oli kuitenkin mielenkiintoinen tavata, vaikka juhlan aihe olikin surullinen. Tajusin, että mummon puoleinen suku on ainoa, johon meillä on pidetty yhteyttä. Pikkuserkkuja lienee muitakin, mutta niitä en erinäisistä syistä ole oppinut tuntemaan. Täti lupasi minulle sukupuun, sillä yrityksistäni huolimatta en oppinut nimeämään kaikkia äitini serkkuja ja heidän lapsiaan. Niitä oli niin monta!