Sain tämän kunniamaininnan ystävältäni Katilta uudesta blogiharrastuksesta. Annan tämän eteenpäin Mirrille, koska on tosi mukava lukea Mirrin tekemisistä. Blogit on kivoja ja näihin voi jäädä koukkuun!

Viime aikoina olen ollut vähemmän koukussa blogiin. Päivät kun menee pusikkoja rymytessä. Olen viettänyt monia tunteja päivässä vadelma- ja mustaviinimarjapensaissa, eikä loppua tälle hulluudelle vielä näy. Mehu kiehuu tälläkin hetkellä maijassa ja puolitoista sankoa marjoja odottaa kellarissa. Ja huomenna pitäisi mennä taas äidin luo (olin siellä tyttöjen kanssa jo tänään) keräämään lisää. Se hyvä puoli marjojen keräämisessä on, että koko suku saapuu samoille apajille samaan aikaan, ja puskassa oleillessa tulee juteltua kaikenlaista. Tänään näin äitiä ja sen perhettä, mummoa ja tätiä ja enoa, joten saimme ihan hyvän sukukokouksen aikaiseksi. 

Mummo on saanut päähänsä edistää aviollisia ajatuksiani. Ihmettelin jo vähän, kun se on parina sunnuntaina soittanut ja kysellyt omaan suoraviivaiseen tyyliinsä, että jokos me olemme miehen kanssa miettineet suhteemme virallistamista. Nyt kävi ilmi, että mummo on löytänyt siivotessaan oman vihkipukunsa, joka on ollut myös hänen äidillään ja minun äidilläni ja nyt olisi mummoni mielestä korkea aika käyttää pukua jälleen? No, mummot ovat mummoja.

Hevosen kanssa oli kivaa tänään. Me menimme kahdestaan pellolle kävelylle ja maisemat olivat hienot eikä aurinkokaan paistanut liian kuumasti. Kesä on kiva, vaikka onkin kuuma ja koneellakin tulee istuskeltua normaalia vähemmän. Tätä hellettä voi muistella vaikka marraskuun ankeudessa...