Mä olen ollut nyt viikon töissä, ja tuntuu, että kaikki kiva jää
tekemättä. Ei ole enää aikaa hengata tai lukea tai avautua tänne
(keksiä tarinaa epäoleellisista asioista, kun mitään ihmeellistä ei
tapahdu?). Mies on tämän viikon iltavuorossa, joten voin sentään
iltaisin istua rauhassa koneella. Enkä koe siitä (kovin) huonoa
omatuntoa, etten siivonnut tänään pihalta rakennusjätteitä tai
järjestellyt tyttöjen uuteen huoneeseen tavaroita, jotka me vietiin
sinne eilen. Minulla olisi kuulemma vaikka mitä hommia luvassa. Pitäisi
kai maalata pian yläkertakin. Mutta ilta meni tänäänkin yllättäen
siinä, että tein ruokaa ja kuskasin sen jälkeen toppuluokkalaisen
harrastamaan ja tunnin päästä takaisin. Ehdin tulla siinä välissä sen
verran kotiin, et laitoin tulet uuniin ja rääppäsin parit
kontaktimuovit kirjoihin ja vihkoihin.
Mutta on kyllä toisaalta tosi kivaakin olla taas töissä. Voi kuunnella
koko päivän radiota (jos se siellä metelissä kuuluu), saa tasaisen
tappavaa käsilihastreeniä, ja kun väsyttää aina vähän, tulee hölmöiltyä
(sanoilla yleensä) työkavereiden kanssa. On se myös aika outoa nähdä
joka päivä aikuisia ihmisiä (muita kun vain miestä) ja jutella
aikuisten juttuja (tarkoitan ihan tavallisia asioita). Me saatiin
tänään iso tilaus, jota tehdään kädet parafiinissa seuraavat kaksi
viikkoa: yli 4000 kynttilää. Hieman huvitti, kun tilauksessa luki, että
voimme toimittaa kynttilät heti, vaikka jo huomenna... Meillä tuli
työkaverin kanssa vatsalihakset kipeiksi, kun se oli niin utopistisen
hauskaa. Tai sitten se oli paniikki, mikä siellä vatsassa tuntui?
Sellaisen kynttilämäärän käsin valaminen kun ei välttämättä ole aina
ihan yksinkertainen juttu. Mutta pieni stressi teki ihmeitä kesän
aikana laiskistuneelle mielentilalleni. Tuntuu, (vielä tänään) että
töissä on hauskaa!
maanantai, 27. elokuu 2007
Kommentit