Kun olin itse koululainen, olin kiltti, tarkka ja aika menestyväkin. Koulu oli työtä, jota ei sen enempää tullut ajateltua, sitä vaan opetteli kokeisiin kirjatietoa (enemmän tai vähemmän ulkolukuna) ja oli tyytyväinen yseihin. Nyt kun omat lapset ovat aloittaneet koulutyönsä, huomaan, että vanhempien vastuu on suuri. Minä opetan lapsille ne asiat, joita tytöt eivät ole tunnilla tajunneet. Usein ennen kokeita meillä maanitellaan ja tapellaan, koska lapsi ei jaksaisi opiskella enempää. Ja minä mietin usein, että voisipa tämänkin ajan viettää rentoutuen ja rauhassa lasten kanssa, eikä niin, että heilutan näkymätöntä piiskaa ja etsin eri lähestymistapoja, joilla oppi uppoaisi pieneen päähän.

Olen kyllä sitä mieltä, että nykyiset opetussuunnitelmat vaativat pieniltä lapsilta ihan liikaa. Meidän kakkosluokkalainen pääsee opettelemaan kertolaskuja vielä tänä syksynä, vaikka esimerkiksi viime tunneilla opetettu 54-18= täyttä hepreaa tytölle. Me 1980-luvulla kouluamme käyneet pullamössöaikuiset pääsimme kyllä helpolla, koska kertolaskut opittiin siihen aikaan vasta neljännellä luokalla. Joku ammattikasvattaja (muistaakseni lastentarhanope) yritti lohduttaa, että nykylapset ovat luonnostaan älykkäämpiä kuin vanhempansa, mutta. En usko, että lapset jaksavat innostua kouluasioista, ja ainakin meillä se on enemmän ahdistuksen aihe. Lapset ovat ihan normaaleja ja mielestäni älykkäitäkin, työmäärä on vaan liian suuri. En ole onneksi tässä tilanteessa yksin: naapurin kolmasluokkalainen poika kuulemma itki viime syksynä useasti, koska ei ymmärtänyt matematiikan läksyjään. Ja lasten koulussa on ihan normaalia, että lähes joka luokalta jää joku luokalleen joka vuosi. Silloin aikanaan omalta luokaltani ei jäänyt kukaan luokalleen sen 12 vuoden aikana, jolloin kävin peruskoulua ja lukiota. Enkä muista kun muutaman luokalleen jääneen koulututun, ja oppilaita kouluissani oli yhteensä lähes tuhannen lapsen verran.

Osaako joku kertoa, miten voisin motivoida itseni tässä tilanteessa? Haluan antaa lapsilleni sellaisen kuvan, että työtä pitää tehdä (mutta mahdottomuuksiin ei pidä ryhtyä). Jos voisin ottaa lapset helposti pois liian aikaisin alkaneesta oravanpyörästä, tekisin sen heti. Uutiset 12-vuotiaista työuupuneista ovat totta, enkä ihmettele sitä yhtään.