Olen ollut töissä vajaan kuukauden. Elämä on aikataulustrategiaa ja välillä aikamoista hulinaa. Tänä vuonna osaan ottaa sen jo kevyemmin sillä tiedän, että kauppareissullekin löytyy kyllä aikaa: viimeistään sen jälkeen kun kaikki maidot on juotu jääkaapista. Hieman huvittuneena lasken päiviä, jolloin ei tarvitse lähteä minnekään (tarkoittaa myös sellaisia päiviä, jolloin ei tarvitse lähteä töiden jälkeen minnekään) ja sellainen oli muistaakseni toissa viikon sunnuntaina. Tänään kävin töiden jälkeen tallilla ja kaupassa, eilen vein tytön harrastamaan ja siinä välissä kävin tarhalla vanhempainillassa. Kai minä olisin luonnostani hieman laiska ja viettäisin useammin rauhallisia koti-iltoja? Mutta, kesäloma ja rauhalliset päivät ovat enää muistoja, jollaisia toivottavasti vietän myös ensi kesänä.
Ihmettelen vähän miestä, joka on rakentanut tätä taloa viimeisen viiden kuukauden jokaisena päivänä. Kysyn siltä aika usein, että väsyttääkö tai kyllästyttääkö, ja aina se sanoo että ei, ihan hyvin menee. Itseltä varmasti loppuisi tahto ja voima paljon aiemmin. Nyt se tekee meille portaita yläkertaan (ja käski kirjoittaa siitä, kun hävisin tänne netin ihmeelliseen maailmaan). Kämppä haisee ihan maalilta, ja uudelta. Tuntuu oudolta, meillä on kohta 60 neliömetriä enemmän tilaa!