Ulkona on pimeää ja hiljaista. Sisälläkin on hiljaista. Ja samanlainen
olo tuntuu olevan itsellänikin. Olin kaksi päivää syyslomalla ja tänään
kello herätti jälleen kuudelta töihin. Haukotus. Olisipa kivaa olla
nallekarhu, voisi mennä talviunille lämpöiseen pesään ja nukkua vaan.
Lapsetkin menivät syyslomaa viettämään. Pienemmät ovat vieläkin
mummolassa ja isoinkin oli viime yön kaverinsa luona kylässä. Oli aika
outoa, kun talo hiljeni. Ja me jäätiin miehen kanssa ihan kahdestaan
katsomaan telkkaa. Mitään sen kummallisempaa ei osannut keksiä. (Mies
olisi tosin käynyt vaikka vaihtamassa minulle talvirenkaat pimeässä jos
olisin vähääkään vihjannut. Sillä on välillä jo tekemisen puute, kun
talo alkaa olla täältä sisältä ihan valmis.) No nyt kyllä vähän
valehtelen. Nimittäin (olen taktisesti jo unohtamaisillani että) me
pelattiin yksi shakkipeli, jonka minä jälleen lievästi katkerana
hävisin. Pitikin mennä ostamaan se sille joululahjaksi :(
Mutta on kyllä omituista, kun voi olla kotona ja se isoin lapsikin
vaatii huomiota vain hetkittäin. Normaalisti meillä on sellainen
äiti-äiti-äiti- kuorolaulu, etten tiedä ketä kuuntelisin ensin. Paha
sanoa, mutta taidan olla osittain periyttänyt moisia hölösuita? Tosin
lasteni isän äiti ja sisko saavat jopa minutkin hiljenemään, ovat
nimittäin minuakin lahjakkaampia selittäjiä. Lopputuloksena on siis
muutama erittäin sanavalmis tyttö, jotka puhuvat vaikkei lauseissa
olisi päätä tai häntää, yleensä ei kumpaakaan. Vielä huomisen kun heitä
kaipaan, jaksan jouluun asti...
keskiviikko, 17. lokakuu 2007
Kommentit